Sirpa aloitti tanssimisen aivan pienenä tyttönä seuratessaan isosiskoa balettitunnille. Siskon ja serkkupoikien kanssa hän kävi myös ensimmäisen kerran 6-vuotiaanan tutustumassa Oulun kilpatanssiseura Telemarkiin. Sirpa sai tunnilla opetella yhdessä Pentti Talvitien kanssa neliövalssia ja muistaa tänäkin päivänä sen voimakkaan tunteen minkä yhdessä parin kanssa pyöriminen sai aikaan. Serkkupojille kokemus ei ollut kuitenkaan yhtä voimakas ja kokeilu jäi sillä erää muutamaan kertaan. Musikaalinen Sirpa jatkoi balettitunneilla käymistä ja soittoharrastusta nokkahuilun, viulun ja urkujen parissa, kunnes luokkakaveri sai hänet kokeilemaan uudestaan kilpatanssia. Tuohon aikaan tyttöparit olivat sallittuja, joten ystävykset pääsivät lajin pariin tanssimalla yhdessä. Säännöt kuitenkin muuttuivat heidän päästyään alkuun ja jatkaakseen kilpailua tuli Sirpan löytää itselleen uusi pari. Ensimmäiseksi hän sai houkuteltua mukaan luokkakaverinsa, jonka kanssa tavoitteellinen kilpailu ei kuitenkaan onnistunut. 11-vuotias Sirpa oli jo niin innostunut lajista, että ei voinut enää antaa periksi ja päättäväisesti houkutteli luotettavan serkkunsa Pekan mukaan.
Pekan kanssa yhdessä Sirpa tanssi lopulta useamman vuoden, kunnes serkkupoika kasvoi liian pitkäksi. Tuolloin vasta 13-vuotias Sirpa joutui hyppäämään nuorisoluokan yli tanssiessaan uuden lukioikäisen parinsa Tony Wongin kanssa. Nuori ja lahjakas tanssijanalku harjoitteli Tonyn kanssa ahkerasti ja paneutui tekniikkaan kirjoja pänttäämällä. Muutama vuosi myöhemmin oli kuitenkin jälleen aika vaihtaa opettajan ehdotuksesta paria Lapualaisen Timo Pukkilan muutettua Ouluun ja Tonyn suunnitellessa tanssiuran lopetusta. Timon kanssa yhteinen tanssisävel löytyi helposti ja he edustivat Suomea kansainvälisissä arvokisoissa vakioissa, latinalaistansseissa ja kymppitanssissakinmelkein jokaisena viikonloppuna. Kisakilometrejä kertyi opintojen ohessa paljon ja pari kahmi itselleen Suomen mestaruuden latinalaistansseista ja useita mestaruuksia kymppitanssista. Vakioissa he olivat myös rankinglistan ykkösiä.
Opetustyö kiinnosti Sirpaa jo nuorena ja lukion jälkeen hän haki opiskelemaan Oulun yliopiston OKL:ään. Opintojen ja kilpatanssin rinnalla hän soitti edelleen pianoa, sekä kokeili muita tanssilajeja. Baletti oli jäänyt aiemmin, sillä vaikka laji rakas olikin, niin lopulta oli tehtävä valinta kilpatanssikisojen ja balettinäytöksen välillä. Mikään toinen laji ei koskaan saanut Sirpalle samaa uskomattoman hienoa tunnetta kuin kilpatanssi. Yhdessä parin kanssa tanssiessa kaikki muu elämä ympärillä hiljeni ja saattoi keskittyä täysin vain vallitsevaan hetkeen. Kilpatanssi oli kuin vieras kieli, jota kohtaan oli niin voimakas palo, että sitä oli yksinkertaisesti pakko oppia ja ymmärtää paremmin. Lajin parissa tiivis yhteisöllisyys ja ystävyys muiden tanssijoiden kanssa yhdisti ja lujitti juuria rakkaan lajin pariin. Yhteisten treenien lisäksi porukalla tehdyt kisamatkat ja leirit olivat merkittävä osa nuoren Sirpan elämää ja hän rakasti mahdollisuutta tanssia ystävien kanssa monta tuntia päivässä.
Kisamatkojen ja leirien kautta Sirpa oli tutustunut nuorena Lapualaiseen Jukkaan. Tanssit kuljettivat omien parien kanssa heitä omia reittejään, mutta Jukan ja Sirpan ollessa reilu 20-vuotiaita kohtasivat he jälleen maajoukkueleirillä, jonka jälkeen oli itsestään selvää jatkaa matkaa yhtä matkaa. Sirpa muutti kesäksi Oulusta Helsinkiin Suomen Tanssiurheiluliitolle töihin ja tarkoitus oli sen aikaa katsoa kuinka yhteiselo sujuisi ilman tanssia. Kesä tuli ja meni, eikä Sirpa koskaan enää muuttanut takaisin Ouluun. Suomen mestaruuksia tahoillaan voittaneille riittiopetustöitä tanssin saralla ja he päättivät lähteä suorittamaan opetuksen virallisen pätevyyden Englantiin. Samalla matkalla tutkinnon suorittamisen ohessa kävivät Sirpa ja Jukka katsomassaUnited Kingdom Championships -kisoja. Amatöörien kisaa katsoessa ei kummallekaan herännyt kaipuuta paluusta kisaparketille. Jokin sai heidät kuitenkin syttymään aivan uudella tavalla ammattilaisten kisan aikana. Voimakas tunne valtasi Sirpan ja Jukan täysin yhtäaikaisesti ja yhdellä tuossa hetkessä vaihdetulla katseella oli sinetöity päätös tanssia yhdessä ammattilaisina.
Tunne mikä Sirpalle syntyi Jukan kanssa tanssimisesta ja yhteisen päämärän tavoittelusta oli sanoinkuvaamattoman hieno. Tavoitteeksi asetettiin toukokuiset kisat Blackpoolissa ja opetusta he pyysivät Jukan vanhalta valmentajalta Espen Salbergiltä ja tekniikkaspesialisti June McMurdolta. Kaksikon tanssiessa yhdessä olivat he niin yhteen liimattuja ja hitsattuja, että Espen nimitti heitä kaksosiksi, joista piti kuoria kilpailijat esiin. Sirpa nautti ammattilaisuudessa erityisesti siitä, että saattoi todeta itse valinneensa juuri tanssin. Blackpoolissa hän koki olevansa jollakin tapaa jopa erilainen tanssija Jukan kanssa, kuin aiemmin. Tunteella ja taidolla he tekivät yhdessä historiaa nousten ennätyksellisen nopeasti 48 parhaan joukkoon kaikista ammattilaisista.
Kisavuosiin sisältyy Sirpalle monia ikimuistoisia hetkiä, kuten esimerkiksi ensimmäiset yhteiset EM-kisat, joissa Jukka oli kovassa kuumeessa. He tanssivat tiensä omaksikin yllätyksekseen suoraan finaaliin ja vieläkin Sirpa muistaa hyvin sen käsittämättömän energian minkä se heissä aiheutti sairastelusta huolimatta. Yksi muisto ylitse muiden on tietysti hetki, jolloin he kävelivät ensimmäisen kerran Blackpoolissa finalisteina lattialle. Jukka pysyi viileän rauhallisena, kun samaan aikaan Sirpasta tuntui kuin hän olisi vietereillä ja poukkoili niin, että peräti törmäsi elämänkumppaniinsa. Kisoissa ei aina pääse syntymään täydellisen tanssimisen tunteita paineiden vuoksi, mutta upeita muistoja onnistumisista on tullut myös lukuisista harjoituksista vuosien varrella. Kisavuosina päällä ollut draivi ja asenne olivat päätähuimaavia. Heillä oli todella selkeät välitavoitteet ja päämäärä kristallin kirkas. Töitä niihin pääsemiseksi tehtiin paljon, mutta vasta jälkikäteen on ollut helpompi ymmärtää ja nähdä askeleet, jotka olivat matkan varrella erityisentärkeitä.
Tanssijana Sirpa itse on loputon analysoija ja haluaa ymmärtää miksi ja miten kutakin yksityiskohtaa hiotaan. Kisauralla oli kuitenkin tärkeää, että joskus esimerkiksi opettaja vain käski tekemään mitä pyydettiin sen enempää selittämättä. Loppuen lopuksi itsensä haastaminen tekemään harjoitteita, joiden merkitystä kokonaiskuvalle ei aina ymmärtänyt, voi olla haastavaa vaikkakin tarpeellista. Oheisharjoitteista rakkaimpana baletti on kulkenut läpi koko uran. Jukan kanssa he harjoittelivat yhdessä Roger Tullyn johdolla ja vielä tänäkin päivänä Sirpa suuntaa balettitunnille aina kuin suinkin mahdollista. Laji tarjoaa erinomaisen pohjan ja ymmärryksen vartalon liikkeestä ja kannatuksesta, sekä haasteita koko elämän ajaksi.
Kunnioitus omia opettajia kohtaan on säilynyt mukana läpi elämän. Lorraine lumosi tyylillään Sirpan jo lapsena ja ikoninen tanssija on ollut hänelle aina tärkeä esikuva, jonka käskyjä on ollut helppo kunnioittaa. Hän on kiitollinen monille opettajilleen kuten lapsuuden balettiopettajalle Kalevi Merikalliolle ja kilpatanssiopettajille Salme ja Asko Raukovaaroille. Aktiivisina kilpavuosina opetuksesta vastasi monet merkittävät mestarit kuten Walter Laird, Lorraine, Michael Stylianos ja Lorna Lee. Espenille Sirpa on kiitollinen monista upeista koreografioista ja taitavasta teknisestä opastuksesta Junelle. Myös American Rhythm Dance mestari Bobby Medeiros on jättänyt pysyvästi jälkensä Sirpaan tanssijana.
Latinalaistansseissa Sirpa rakastaa sitä, että kehittyessään tanssija voi varioida ja venyttää rajoja niin paljon kuin suinkin uskaltaa. Opettamisenkin hän näkee ennen kaikkea tutkimusretkenäkaikkiin niihin mahdollisuuksiin, joihin hän tanssijoita johdattaa. On suunnaton nautinto huomata oppilaan saaneen opetuksen kautta tarttumapintaa, palikoiden loksahtavan paikoilleen ja tanssijan huomaavan kuinka niitä voi yhdistellä aivan uudenlaiseen järjestykseen. Oli Sirpa sitten itse opettamassa tai tanssimassa, niin tanssin maailmassa hän keskittyy vain ja ainoastaan vallitsevaan hetkeen. Hän haluaa ymmärtää vuorovaikutusta ja yrittää nähdä ne hetket, joissa tanssijan tunne välittyy ja siirtyy toiseen henkilöön. Tanssi on lopulta kokonaisuutena niin paljon enemmän ja suurempaa kuin itse tanssija. Suurin kiitos minkä Sirpa kokee saavansa tanssista esiintyjänä tai opettajana, ovat hetket, jolloin hän on saanut kuulla esityksellä tai opetustilanteella olleen merkitystä katsojan tai oppilaan elämälle. Tunne siitä, että on saanut tuottaa toiselle ihmiselle elämyksen, on uskomattoman upea.
Oppilailtaan Sirpa odottaa, että he haluavat olla tunnilla ja oppia. Hän toivoo, että jokainen olisi valmis kokeilemaan uusiakin asioita. Toiset haluavat kommunikoida ja odottavat palautetta, kun taas toiset haluavat ryhmissäkin tehdä omissa oloissaan. Sirpa nauttii siitä, että oppilaat vastaanottavat tietoa eri tavoin ja kehittyvät myös palautteen vastaanottajina. Vaikka hän on paljon poissa HSDS:ltä, niin aina tullessaan paikalle hän huomaa upean kehityksen mikä oppilaissa on tapahtunut ei pelkästään tanssijoina vaan kokonaisena yhteisönä. Tanssistudion ja yhteisön rakentaminen on ollut Sirpalle upea kokemus ja paikasta on tullut jo niin rakas, ettei hän sieltä malttaisi olla itse pois. Oppilaille hän toivoo studion olevan paikka mikä tarjoaayhteenkuuluvuuden tunteen kaikille. On upeaa, että niinkin iso joukko ihmisiä jakaa intohimon tanssiin ja ovat löytäneet tiensä HSDS:lle. Mahdollisuus olla osana yhteisöä on monille oppilaille tärkeää ja studion rikkaus mistä Sirpa haluaa aina pitää tiukasti kiinni.
Vapaa-ajallaan Sirpa haluaa inspiroitua, oppia ja nauttia monenlaisesta tekemisestä. Musiikin kuuntelu, teatteri, elokuvat ja lukeminen ovat tärkeitä tapoja rentoutua, mutta myös inspiroitua. Jokaiseen elämänvaiheeseen ja aikakauteen on hänellä ollut omat esikuvat ja henkilöt, jotka ovat innostaneet. Sirpa on aina inspiroitunut myös oman lajin ulkopuolelta. Lapsuudessa hän rakasti Shirley Templen määrätietoisuutta, halua kehittyä ja ratkaista asioita. Baletin saralla Galina Ulanova on jättänyt erityisen merkityksellisen jäljen. Näyttämötaiteet ovat lähellä Sirpan sydäntä ja live-tanssiesityksiä hän pyrkii näkemään niin usein kuin suinkin mahdollista. Erityisesti häntä kiehtovat argentiinalainen tango ja flamenco. Flamencotanssijat Christina Hoyos ja Jesus Carmonaovatkin olleet Sirpalle merkittäviä inspiraation lähteitä Jukan kanssa tehtyihin teoksiin. Tulevaisuuden suhteen Sirpalla on edelleen paljonkin taiteellisia ambitioita ja hän toivoo, että saa luoda vielä mahdollisimman paljon.
Sirpa rakastaa uusien asioiden opiskelua ja on äären utelias maailmaa kohtaan. Kiireisen elämän keskellä joskus parasta ajanvietettä on vain istua hetki rauhassa, seurata ohi kiitäviä ihmisiä ja katsoa kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Lontoossa ollessaan hän pyrkii käymään erilaisilla tanssitunneilla aina kun suinkin mahdollista, mutta paljon matkustavan arjessa jooga, kävely ja pyöräily tarjoavat yleisimmin oman ajan liikunnan parissa. Sirpa rakastaa kaikkia latinalaistansseja, sillä jokainen niistä voi tarjota omanlaisen tunnetilan ja nautinnon. Hän suosittelee kaikkiakokeilemaan rohkeasti erilaisia tansseja, sillä koskaan ei tiedä mikä niistä tarjoaa seuraavan upean elämyksen.